KOSO- eli entinen työssäoppi

Nyt on tosiaan pari viikkoa oltu kosoilemassa niin saa jotain aiheesta kirjotettuakin :) Olen ollut toukokuun lopusta asti työssäopissa koulun navetalla. Päätin jäädä tuttuun ja turvalliseen navettaan työssäoppiin, sillä en ole tulevaisuudessa suuntautumassa tuotantoeläinpuolelle, joten oli loogisempaa jäädä paikkaan, missä pystyy työskentelemään jo sujuvasti. Työssäoppimme kestää 7 viikkoa ja koostuu navetta- ja pieneläintilavuoroista. Navettavuoroissa kuitenkin pääpainotus, joka on mukavaa vaihtelua.

Pari ensimmäistä päivää meni vähän sumussa, koska en ollut tottunut pariin kuukauteen laittamaan kelloa soimaan klo 5.00. Työvuoromme alkaa siis 5.30 jolloin on aamulypsy. Lypsylle menee osa opiskelijoista ja nuorkarjan puolelle osa. Olen tosi monena aamuna ollut nuorkarjan puolella. Aamuvuoro siellä alkaa vasikoiden juotolla. Tällä hetkellä meillä on 4 juottovasikkaa. Vasikoiden jälkeen on muiden eläinten ruokinta sekä karsinoiden ja parsien siivous. Näiden jälkeen on vuorossa yleensä vesivaunun haku laitumelta täyttöön. Olen ylpeä itsestäni miten olen niin nopeasti oppinut vesivaunun kiinnityksen ja ennenkaikkea sen peruuttamisen. Ennen työssäoppia olin siis ajanut vain 3 kertaa traktorilla joista 2 kertaa peräkärryllä, sekin vähän heikolla menestyksellä :D Niin se vaan menee, että harjoittelu tekee mestarin. Vesivaunun täyttyessä on vuorossa lehmien puolelta ruokintapöydän tyhjennys ja niiden rehujen vienti nuorkarjalle, joka sekin sujuu jo todella hyvin. Kun pöytä on tyhjä niin se harjataan ja jaetaan uusi rehu tilalle.

Uutena juttuna työssäopissa tuli lehmien haku ja vienti laitumelle. Loppupeleissä se ei ole mitään rakettitiedettä, sillä lehmät ovat vuosien ajan jo tottuneet kulkemaan samoja reittejä joten ne kävelevät kuin itsestään. Poikkeuksena kuitenkin, jos joku lehmä sattuu poikimaan laitumelle. Ensimmäisellä viikolla Näppärä-hieho poiki laitumelle ja se aiheutti suuren hämmennyksen eikä lehmät malttaneet lähteä vasikan luota ollenkaan sisälle. Poukkoilivat ja juoksivat pitkin poikin kun halusivat vain ihmetellä uutta tulokasta. Silloin täytyi olla hieman varuillaan, sillä ei tiennyt mihin suuntaan lähtevät seuraavaksi. Loppujen lopuksi kaikki lehmät saatiin sisälle ja uusi tulokas omaan karsinaansa maitoa juomaan.

Olen myös kiinnittänyt huomiota siihen, miten tarkkaa lehmille on vakaus ja rutiini asioissa ja kuinka pienet asiat aiheuttavat suurta ihmetystä. Sekin, että ulkoa sisältä tullessa reitin varrelle on ilmestynyt lapio, on sitä pakko jäädä ihmettelemään ja kummastelemaan. "Mikä tuo on, ei se eilen tuossa ollut". Myöskin se, jos joku lehmä on vaihtanut paikkaansa heti sisääntullessa ensimmäiseen parteen, on se maailmaa mullistava asia, vaikka kyseessä onkin tuttu laumakaveri. Lehmillä on myös todella tarkka vuorokausirytmi. Kuivien säiden takia laitumilla ei kasva kunnolla ruokaa, joten olemme joutuneet lyhentämään lehmien laidun aikaa päivällä. Ne haetaan tuntia aikaisemmin sisälle, joka on todella kummallista lehmien mielestä. Ne ovat kuin päiväunilta heränneitä ja tuntuu etteivät ymmärrä yhtään mikä kellonaika on, vaikka meille ihmisille se on vain tunti sinne tai tänne.

Huomattavan paljon voi parissa viikossa oppia asioita. Monta asiaa jäi varmaan sanomatta ja monta ahaa elämystä ja oppimista tulee varmasti vielä loppujen 4,5 viikon aikana.

-Anna

JÄTTÄKÄÄHÄN KOMMENTTIA MITÄ HALUAISITTE TIETÄÄ/MINKÄLAISIA JUTTUJA HALUAISITTE LUKEA :*